Innovaatiotoiminta saattaa olla terminä monelle vielä hieman tuntematon, mutta se yleistyy jatkuvasti innovaatioiden merkityksen kasvaessa kestävän ja kannattavan liiketoiminnan harjoittamiseksi.
Jo pitkään innovatiiviset yritykset ovat olleet vastuussa suurimmasta osasta talouskasvustamme. Tarkkaa lukua on vaikea arvioida, mutta OECD:n tutkimusten mukaan Yhdysvaltojen talouskasvun osalta tämä oli viime vuosisadan alkupuolella jopa 85% ja väestönkasvun hidastuessa ja kääntyessä jopa laskuun useissa länsimaissa, tämä luku saattaa nousta tulevaisuudessa vielä merkittävästi nykyisestä.
Innovaatiotoiminnan merkitystä niin yksittäisille yrityksille, kuin kansantaloudellekin ei siis voi korostaa liikaa. Kysymys kuuluukin, mitä se tarkalleen on, ja miten sitä voi tehdä järkevästi ja tuloksekkaasti? Näitä teemoja käsittelemme tässä artikkelissa.
Ennen kuin vastaamme otsikon kysymykseen, otetaan askel taaksepäin ja tarkastellaan termiä innovaatio.
Kuten olemme aiemminkin kirjoittaneet, innovaatio nähdään valitettavan usein suomalaisissa yrityksissä pelkästään tutkimuksena ja (tuote)kehityksenä (T&K).
T&K on toki tärkeä osa innovaatiotoimintaa, mutta T&K keskeinen näkemys innovaatioon johtaa valitettavan usein tilanteeseen, jossa suurilla innovaatiobudjeteilla saadaan luotua vain vähän arvoa niin yritykselle itselleen, sen asiakkaille, kuten yhteiskunnallekin.
Innovaatio tulisikin siis nähdä laajempana käsitteenä, joka viittaa minkä tahansa uuden asian tai muutoksen tuomiseen joko markkinoille tai yrityksen omaan toimintaan.
Innovaatio viittaa käsitteenä minkä tahansa uuden asian tai muutoksen tuomiseen joko markkinoille tai yrityksen omaan toimintaan.
Tässä keskeistä on ymmärtää, että tutkimus ja kehitys eivät riitä, ilman että ne tuodaan markkinoille helposti saatavassa ja houkuttelevassa muodossa, tai sitten erottamattomaksi osaksi yrityksen arkea. Ilman onnistunutta toteutusta, T&K resurssit menevät siis pitkälti hukkaan.
Toisaalta nykyisin tieto uusista innovaatioista leviää niin nopeasti, että useat yritykset pystyvät kasvamaan nopeasti ja tekemään erinomaista tulosta hyödyntämällä vapaasti saatavilla olevaa tietoa ja tuomalla siihen perustuvia tuotteita ja palveluita markkinoille minimaalisilla omilla T&K panostuksilla. Tästä käytetään usein termiä avoin innovaatio.
Innovaatiotoiminta puolestaan viittaa kaikkeen toimintaan, jota jokin organisaatio tekee luodakseen innovaatioita ja tuodakseen niitä markkinoille tai osaksi yrityksen arkea.
Innovaatiotoiminta on erittäin laaja käsite ja pitää sisällänsä luonnollisesti T&K toiminnan, mutta myös kaiken varsinaisissa liiketoimintayksiköissä sekä tukifunktioissa tapahtuvan kehitystoiminnan, jatkuvan parantamisen, ideoinnin, sekä aloitetoiminnankin.
Innovaatiotoiminta pitää siis sisällään useita eri osa-alueita, ja joissa kaikissa sitä harjoittavan organisaation tulisi hieman yksinkertaistaen onnistua maksimoidakseen tuloksensa.
Kuten mainitsimme, innovaatiotoiminta koostuu useasta eri osa-alueesta. Näillä kaikilla on innovaatiotoiminnan menestyksellisyydessä oma roolinsa, ja kaikki myös pitävät sisällään monenlaisesta konkreettista toimintaa.
Osa-alueet tukevat toisiaan, ja ne on mahdollista myös nähdä yhtenä jatkumona edellytysten luomisesta aina kaupallistamiseen ja skaalaamiseen, mutta asia ei ole todellisuudessa aivan näin yksinkertainen, sillä avoimen innovaation aikakautena hyvin harva innovaatio kulkee koko putken yrityksen sisällä tapahtuvasta perustutkimuksesta aina onnistuneesti skaalatuksi ja kannattavaksi liiketoiminnaksi.
Käydään seuraavaksi nämä läpi yksi kerrallaan.
Ensimmäinen osa-alue on edellytyksien luominen innovaatioille ja innovaatiotoiminnalle. Kuten nimestä voi päätellä, tämä pitää sisällään hyvin laajan kirjon erilaisia asioita.
Onnistuakseen innovaatiotoiminnassa, yritys tarvitsee esimerkiksi:
Tämä lista saattaa näyttää varsin pelottavalta, ja kuulemmekin usein kommentteja, kuten ”me emme voi lähteä edistämään innovaatiotoimintaa, koska kulttuurimme ei tue sitä”. Tämä on hyvin luonnollinen reaktio.
Innovaatiotoiminta vaatii tietyt edellytykset, mutta todellisuudessa edellytyksien luominen on jatkuvaa työtä, joka ei tule koskaan valmiiksi. Yllä olevaa listaa tarkemmin katsoessa onkin helppo huomata, että jokainen käsitteistä on subjektiivinen. Minkään käsitteen kohdalla ei ole absoluuttista totuutta sille, että mikä on riittävä taso, jotta innovaatiotoiminnassa voi onnistua, tai jonka alla se väistämättä epäonnistuu.
Paremmat prosessit ja työkalut, myönteisempi kulttuuri, osaavammat tekijät ja selkeämpi strategia kaikki parantavat onnistumisen edellytyksiä, mutta on äärimmäisen tärkeätä tiedostaa, että niiden puute ei saisi ikinä muodostua esteeksi innovaatiotoimintaan panostamiselle.
On äärimmäisen tärkeätä tiedostaa, että edellytyksien puute ei saisi ikinä muodostua esteeksi innovaatiotoimintaan panostamiselle. Keskeisimmät puutteet ilmenevät vain yrittämällä innovoida.
Omalla kohdallasi keskeisimmät puutteet löydät helpoiten yrittämällä innovoida. Lisäksi on tärkeä ymmärtää, että näiden edellytysten luominen tai niiden parantaminen on keskeinen osa innovaatiotoimintaa.
Mikäli tämä kuitenkin nähdään siten, että edellytysten pitää olla olemassa ennen kuin mitään voi tehdä, tulee tilanteesta helposti ”muna vai kana” ongelma ja mitään ei tapahdu.
Yhteenvetona: Tiedosta että innovaatiotoiminnassa onnistuminen vaatii tietyt edellytykset, mutta älä murehdi niistä vaan keskity viemään innovaatioita käytäntöön ja pyri jatkuvasti parantamaan edellytyksiä tälle tekemiselle.
Olemme kirjoittaneet useimmista näistä osa-alueista aiemmin varsin kattavasti (englanniksi), joten mikäli haluat tutustua johonkin näistä tarkemmin, suosittelen seuraamaan yllä olevia linkkejä.
Kuten mainitsimme kirjoituksen alussa, tutkimus- ja kehitystoiminta (T&K) nähdään usein synonyymina innovaatiotoiminnalle. Tämä harhaluulo johtuu siitä, että perinteisesti innovaatiotoiminta on suurissa yrityksissä ollutkin hyvin vahvasti T&K-vetoista, ja innovaatiotoiminnan budjetti on usein käytännössä sama kuin T&K budjetti, tai osa sitä.
T&K on kieltämättä hyvin keskeinen ja oleellinen osa monen organisaation innovaatiotoimintaa, mutta on tärkeä ymmärtää että innovaatiotoiminta on käsitteenä huomattavasti laajempi kuin pelkkä T&K.
Tutkimuksella voidaan viitata joko perustutkimukseen, tai hieman soveltavampaan tutkimukseen, mutta yhteistä molemmille on, että näissä ei vielä tyypillisesti tavoitella suoraan liiketoiminnan tai edes yksittäisen tuotteen luomista, vaan keskitytään ratkaisemaan ongelmia, tai ymmärtämään paremmin tiettyjä ilmiöitä. Tutkimuksen tuloksena syntyy teorioita, ideoita, tai keksintöjä.
Näistä teorioista, ideoista ja keksinnöistä pyritään sitten (tuote)kehityksellä jalostamaan kaupallistamispotentiaalia omaavia tuotteita ja palveluita, tai niihin johtavia konsepteja.
T&K siis luo perustan monille innovaatioille ja on erittäin tärkeä osa kestävästi menestyvien organisaatioiden tekemistä, mutta ei valitettavasti itsessään riitä menestyksekkääseen innovaatiotoimintaan.
Kaupallistaminen on keskeinen osa innovaation määritelmää. Mikäli kyse on ideasta, jota ei ole vielä kaupallistettu, tai jota ei ole tarkoituskaan kaupallistaa, puhutaan ideasta tai keksinnöstä. Kun idea tai keksintö on lanseerattu ja kaupallistettu, on kyseessä innovaatio.
Perinteisen innovaatio- tai tuotekehitysprosessin näkökulmasta lanseeraus ja kaupallistaminen on tuotekehityksen jälkeen tapahtuva vaihe, jossa tuote viedään markkinoille ja yritys pääsee ensimmäistä kertaa hyötymään innovaatiosta taloudellisesti.
Tämä perinteinen malli ei kuitenkaan enää tänä päivänä ole ainoa, tai välttämättä paras, tapa.
Esimerkiksi sisäisiä innovaatioita, kuten prosessiparannuksia, uusia työkaluja, sekä toimintatapoja luonnollisesti lanseerataan käyttöön ripeillä aikatauluilla. Tämänlaiset lanseeraukset tapahtuvat vain hieman eri tavalla ja pitävät sisällään omat kommervenkkinsa, kuten muutosjohtamisen haasteet.
Mainittakoon lisäksi, että modernit ja ketterät tuotekehitysprosessit, kuten Lean Startup, ovat käytännössä aina iteratiivisia.
Tämä tarkoittaa käytännössä, että tuotteet lanseerataan ja kaupallistetaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa tuotekehityksen elinkaarta, usein vain päivien tai korkeintaan joidenkin viikkojen kehityksen jälkeen. Markkinoilta saatu palaute ohjaa tuotteen jatkokehitystä. Tämä nopeuttaa huomattavasti kehitysaikataulua, pienentää tarvittavan budjetin määrää ja vähentää epäonnistumisen riskiä, mutta eivät välttämättä sovi kaikille toimialoille (esim. lääketeollisuus).
Yhtä kaikki, riippumatta lanseerauksen ja kaupallistamisen tavasta, ovat ne ehkäpä tärkein yksittäinen osa-alue määrittämässä organisaation innovaatiotoiminnasta saamaa tuottoa.
Viimeinen, mutta ei suinkaan vähäisin, innovaatiotoiminnan osa-alue on skaalaaminen. Tämä on monelle terminä tuttu, kun puhutaan skaalautuvista innovaatioista (palveluista, liiketoimintamalleista ja teknologia-alustoista), mutta innovaatiotoiminnan kohdalla termi viittaa kuitenkin näiden sijasta itse toiminnan ja sitä pyörittävän organisaation skaalautumiseen.
Skaalautuvat innovaatiot ovat yrityksen liiketoiminnan näkökulmasta äärimmäisen houkuttelevia ja useimmat yritykset pyrkivätkin nykyisin luomaan näitä.
Pitkässä juoksussa jokainen yksittäinen tuote, palvelu tai liiketoiminta tulee kuitenkin jossain vaiheessa elinkaarensa loppupuolelle, jolloin organisaation tulee kehittää uusia palveluita ja liiketoimintoja jatkaakseen kasvuaan – tai pysyäkseen edes nykytilanteessa.
Mikä siis avuksi? Lyhyesti: skaalautuva innovaatiotoiminta.
Skaalautuva innovaatiotoiminta mahdollistaa organisaation jatkuvan kehittymisen ja uusien innovaatioiden kautta niin toiminnan tehostumisen kuin uusien liiketoimintojen luomisenkin.
Skaalautuva innovaatiotoiminta mahdollistaa organisaation jatkuvan kehittymisen ja uusien innovaatioiden kautta niin toiminnan tehostumisen kuin uusien liiketoimintojen luomisen
Kysymys kuuluukin, miten innovaatiotoiminnasta tehdään skaalautuvaa? Tähän vastaus löytyy innovaation kypsyysastetta kuvaavasta mallistamme:
Korkea kypsyysaste tarkoittaa käytännössä pitkälti niitä edellytyksistä, joihin aiemmin viittasimme, esimerkiksi toimivia prosesseja ja päätöksentekomalleja, osaavaa henkilöstöä ja hyvää kulttuuria.
Laaja mittakaava puolestaan tarkoittaa, että innovaatiotoimintaa tapahtuu läpi koko organisaation, ja jopa sen ulkopuolella avoimen innovaation kautta, eikä ole näin ollen vain pienen porukan puuhastelua T&K-osastolla. Eri osastoilla ja sidosryhmillä on tässä luonnollisesti kullakin oma roolinsa, eikä kaikkien ole tarkoitus tehdä kaikkea.
Esimerkiksi asiakaspalvelutiimin on luonnollisesti tärkeä kehittää jatkuvasti omaa toimintaansa tarjotakseen asiakkaille parempi palvelukokemus niin inkrementaalisilla innovaatioilla ja jatkuvalla parantamisella, kuin miksei myös hieman isommillakin muutoksilla, mutta myös kanavoida havaitsemiaan ongelmakohtia ja bisnesmahdollisuuksia niille tahoille organisaatioissa, jotka voivat tarttua näihin, oli kyseessä sitten T&K tai vaikka talousosasto.
Kuten lienee tässä kohtaa selvää, innovaatiotoiminta on hyvin laaja käsite ja pitää sisällään hyvin monenlaista tekemistä yllä mainituista inkrementaalisista innovaatioista aina markkinoita disruptoiviin uusin liiketoiminta-avauksiin. Tarkemmat suhdeluvut ja tekemisen mallit riippuvat aina organisaatiosta ja sen tavoitteista.
Näin ollen ei ole myöskään yhtä oikeaa vastausta tai kaavaa siihen, miten innovaatiotoiminnassa onnistuminen tapahtuu. Tästä huolimatta, innovaatiotoiminnassa on organisaatiosta riippumatta myös paljon yhtäläisyyksiä, joten käydään seuraavaksi hieman läpi näitä.
Voin taata, että mikäli onnistut tekemään nämä neljä asiaa organisaatiosi innovaatiotoiminnassa, tulevat tulokset olemaan erittäin vakuuttavia.
Näin lopuksi on kuitenkin tärkeä muistuttaa, että innovointi on aina helpommin sanottu kuin tehty. Suunnitelmat, strategiat ja ideat ovat helppoja, mutta hyvin harva pystyy toteuttamaan ne täyteen potentiaaliinsa.
Jo määritelmän mukaisesti vain hyvin harvat voivat olla maailmanluokkaa, mutta jokainen organisaatio voi parantaa tekemistään ja suurin osa pystyy järkevällä innovaatiotoiminnalla myös pitämään huolta organisaationsa kestävästä kilpailukyvystä.
Viimeinen keskeinen tekijä innovaatioissa onnistumiselle on siis puntaroida realistisesti ja objektiivisesti oman organisaationsa kyvykkyyksiä ja peilata näitä innovaatiotoiminnan ambitiotasoon.
Puntaroi realistisesti ja objektiivisesti oman organisaatiosi kyvykkyyksiä ja peilaa näitä innovaatiotoiminnan ambitiotasoon.
Esimerkiksi: onko organisaatiolla edellytykset luoda oikeasti maailman paras disruptiivinen innovaatio jollain osa-alueella, ja ovatko kaikki valmiita tekemään töitä niin kovaa, että se saadaan onnistuneesti myös kasvatettua johtavaan markkina-asemaan, olisiko tässä kohtaa kenties järkevämpää ensin tehostaa toimintaa tuottavuuteen keskittyvillä innovaatioilla, vai pystyttekö kenties tekemään peräti molemmat näistä samanaikaisesti?
Tämän pohjalta on huomattavasti helpompi laatia käytännön suunnitelma innovaatiotoiminnan kehittämiselle.
Kuten juuri totesimme, koska suunnitelmat ja ideat ovat helppoja, innovaatiotoiminnassa kaikkein keskeisintä on tämä sanan jälkimmäinen osa: toiminta.
Innovaatiotoiminnassa kaikkein keskeisintä on sanan jälkimmäinen osa: toiminta.
Suurin osa organisaatioista etenee innovaatiotoiminnan osalta varsin verkkaisesti – jos ollenkaan. Näin ollen ne, jotka pystyvät liikkumaan nopeasti ja suunnitelmallisesti, tulevat jättämään hitaammat väistämättä jalkoihinsa.
Suosittelemme tutustumaan The Innovation System valmennusohjelmaamme, joka pitää sisällään mm. verkkokurssin, kattavan materiaalipankin, sertifioinnin ja henkilökohtaista valmennusta. Mikäli et saa ohjelmalla tuloksia, saat rahasi takaisin täysimääräisenä.
Mikäli etsit osallistavaa työkalua innovaatiotoiminnan tueksi, kehotamme tutustumaan Viiman ohjelmistoon, joka on maailman laajimmin käytetty innovaatiotyökalu, ja jonka voit ottaa minuuteissa käyttöön, täysin ilmaiseksi.
Jos kaipaat lisätietoa ja tukea innovaatiotoiminnan aloittamiseen tai kehittämiseen, kannattaa tutustua englanninkieliseen blogiimme, joka on ollut maailman luetuin innovaatioblogi jo parin vuoden ajan.